Eduhakkerit Oy

Nykykoulussa toimitaan tavallisesti siten, että oppilaalle opetetaan jokin opintokokonaisuus, jonka jälkeen oppimisen määrä ja laatu testataan kokeella tai muulla tuotoksella. Myös pienemmät osasuoritteet (pistari, välikoe, essee, jne.) ovat mahdollisia. Näiden perusteella opettaja arvioi oppilaan osaamista ja antaa osaamista kuvaavan arvosanan. Arvosanaan saattavat vaikuttaa myös ulkoiset seikat, kuten esimerkiksi tuntiaktiivisuus, kotitehtävien teko ja läsnäolon täsmällisyys.

Tämä toimintamalli sisältää kuitenkin useita ongelmakohtia, jotka pohjautuvat mm. seuraaviin inhimillisiin seikkoihin.

• Ihmisten käyttäytyminen motivoituu mielekkyyden tunteesta. Kaventavat tavoitteet ja niiden arviointi tuhoavat mielekkyyden kokemukset, jolloin motivaatio myös romahtaa. (Manner 2013)
• Temperamentti (persoonallinen taipumus reagoida ympäristöön) vääristää arvosanoja, sillä arviointi on usein kompromissi osaamisen ja kaiken muun oppilaan toiminnan välillä. (Keltikangas-Järvinen & Mullola 2014)
• Oppilaat oppivat koulun edetessä, että hyviin arvosanoihin on mahdollista päästä kovan työn (todellinen oppiminen) sijaan myös helppoja oikopolkuja pitkin (näennäisoppiminen). Useimmin käytetty oikopolku on ulkoa opettelu ja lyhytkestoiseen muistiin lukeminen koetta edeltävänä iltana.
• Luovuus ja uniikin ajattelun taidot eivät kehity oppilaiden pyrkiessä ulkomuisteistaan kirjoittamaan kirjallisiin tuotoksiin niitä asioita, joita opettaja on toistellut oppitunneilla.

Erikoinen piirre nykyisessä toimintamallissamme on se, että sekä opettajat että oppilaat tiedostavat oppilaiden unohtavan nopeasti juuri opitut asiat. Silti me ylläpidämme toimintakulttuuria, jossa haetaan lyhytkestoista huippukuntoa näennäisosaamisessa pitkäkestoisten opiskelutaitojen oppimisen kustannuksella.

Videolla Arviointikulttuurin muutos osa 1 käsitellään havaintoja nykytilasta (kesto 5:59).

Vaihtoehtoinen arviointimenetelmiä

Osaamisen ja oppimisen tunnistaminen (arviointi) on mahdollista toteuttaa myös yhteistyössä oppilaan kanssa sen sijaan, että se olisi kokonaan opettajan vastuulla. Seuraavissa teksteissämme kuvaamme tarkemmin taustoja arviointikulttuurin muutostarpeista sekä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten vaihtoehtoista arviointia voi suorittaa käytännössä.

• Muutetaan arviointi oppimista ja ihmisyyttä tukevaksi ja luodaan ahdistusvapaa koulu (9.10.2013)
• Osaamisen näyttö ja itsearviointi perinteisen kokeen tilalla vieraiden kielien opetuksessa (3.5.2014)
• Kurssikokeen poistaminen edesauttaa pitkäjänteistä oppimista (19.5.2014)
• Peuran Polku (itsearviointityökalu) (30.8.2014)
• Arvioinnin päivitys alakoulussa (8.11.2014)
• Oppimisen omistajuus ja arvioinnin omistajuus (10.1.2015)
• Itsesäätelyn ja itsearviointitaitojen kehittymistä tukevien työkalujen käyttö opetuksessa (4.9.2016)
• Näin arvioin – konkretiaa, konkretiaa ja konkretiaa (11.2.2018)

Videossa Arviointikulttuusin muutos osa 2 esitellään työkaluja inhimillisempään arviointiin ja näytetään konkreettinen käytännön esimerkki ohjatun itsearvioinnin hyödyntämisestä oppilasarvioinnissa.

Arvioinnin omistajuus on yksi mielenkiintoisimmista uusista ajatuksista, joita kehitämme käytännön opetustyössämme. Arvioinnin omistajuudella tarkoitetaan sitä, että oppilaan tietoja, taitoja ja motivaatiota pyritään lisäämään kokonaisvaltaisesti lisäämällä oppilaan vastuuta ja autonomiaa oman osaamisen ja oppimisen tunnistamisessa. Tässä esimerkki Pekka Peuran käytännön toimista, joissa arvioinnin omistajuus on viety jo hyvin pitkälle:

• ”Teetän edelleen pistareita, välitestejä tai kurssikokeita, mutta niissä menestyminen tai menestymättömyys ei vaikuta kurssiarvosanaan. Pyrin myös mahdollisuuksien mukaan aina siihen, että oppilas itse tarkistaa oman kokeensa.”
• ”Teetän edelleen oppilastöitä ja kerään palautettavia suoritteita, mutta ne eivät vaikuta kurssiarvosanaan.”
• ”Mitä ikinä oppilas tekeekään tai jättää tekemättä (on ajoissa/myöhästelee, istuu hiljaa tai viittaa ahkerasti, on aina paikalla tai lintsaa), niin se ei vaikuta kurssiarvosanaan.”
• ”Käyn jokaisen jakson lopussa jokaisen oppilaan kanssa henkilökohtaisen arviointikeskustelun, jossa yhdessä pohditaan oppilaan vahvuuksia ja heikkouksia, tavoitteita ja toimintaa suhteessa niihin, sekä oppimista ja ihmiseksi kasvamista. Arviointikeskustelun päätteeksi oppilas itse päättää oman arvosanansa. Hän voi käyttää pistareita, kokeita, palautettuja töitä tai muuta toimintaansa arvosanansa perusteena, mutta itse pyrin suoranaisesti vaikuttamaan mahdollisimman vähän siihen, minkä arvosanan hän itselleen antaa.”

Videossa Arviointikulttuurin muutos osa 3 esitellään konkreettinen esimerkki kurssikoepäivän toiminnasta, jolla pyritään kehittämään oppilaiden korkeamman tason ajattelutaitoja (analysointi ja arviointi).

Aiheeseen liittyvät koulutukset

Asiantuntijaluennot:

• Oppimisen omistajuus ja arviointikulttuurin muutos (Pekka Peura)
• Yksilöllisen oppimisen menetelmä alakoulussa (Markus Humaloja)

Toiminnalliset työpajat:

• Esimerkkejä erilaisista arviointikäytänteistä peruskoulusta ja lukiosta (Pekka Peura)
• Oppimispolut ja ohjattu itsearviointi -työpaja (Pekka Peura)
• Luokanopettajien yhteisopettajuus ja yhteissuunnittelu yksilöllisen oppimisen mallissa (Markus Humaloja)